Tulin justhiinsa hihtamasta ja kylläpä oli soma. Taasen se vähän tuuleskeli, mutta ko meni mettän suohjaan niin eiko hyä. Vaikka hihtelin jo ennesthään tuttuja latuja, niin tulipa vasthaan rohki miehleinen yllätyski. Mie tuumasin jollonki kesken lenkin, ette miepä käyn Teikokoala ryyppäämässä lämpimät mehut ko mulla ruukaa net olla melkein aina matkassa. Ja mitäs mie sieltä löysin; sielähän oli aivan uusi ja rohki fiini kota oottamassa meitä hihtajia. Ja puuhuone täynä puita, niin ette oli kauhean helppo tekasta pikku kynsitulekki samala ko mehustelin.
Saattaa olla, ette ensi hihtoreisuja Orankilaen risteyksessä käypi Teikokoale käsin niinku jonkulainen veto, ko sielä oli nuin fiini hoito.
